Haulikon Valinta

 

Matkalla jahtimaille 

Ensimmäistä metsästysasetta hankkimaan

Menneinä vuosikymmeninä into ja opastus metsästyksen alkutaipaleelle siirtyivät yleensä perheen tai suvun sisällä nuoremmille sukupolville. Usein myös metsästysaseet olivat alussa yhteisiä ja aikanaan siirtyivät sitten suvussa seuraaville harrastajille.
Alussa ase oli monesti sopimaton nuorelle, mutta sen rakenteisiin ei kajottu, vaan odoteltiin nuoren varttumista
Ainakin -70 ja -80 luvulla niillä, jotka jonkin verran ampuivat kilpaa tai harjoittelivat vakavammin, saattoi ainoana kiväärinä olla paksupiippuinen rata-ase. Aikuisen käteen varmasti aivan kelpo kapistus, varsinkin jos elämänsä voimissa sen raahaaminen jahtireissuilla ei tuntunut rasittavalta. Vasta harrastusta aloittelevan nuoren käteen sellainen tuskin parhaalla mahdollisella tavalla sopi.
Nykyisin monet aloittavat metsästyksen vasta aikuisiällä, eikä suvussa tai tuttavapiirissä välttämättä ole metsästäjiä, joilta tiedot, taidot ja aseet periytyisivät. Heille kaikki on uutta ja outoa, eikä internetistä tai tuttavilta saatuja ystävällisiä neuvoja pysty ehkä suodattamaan tavalla, joka johtaisi itselle sopivan aseen hankintaan.

Sopiva ase

Mihin siis pitäisi aseen hankinnassa kiinnittää huomiota ja mitä pitäisi osata kysyä myyjältä?
Lähdetään liikkeelle haulikon hankinnasta, joka on useimmille se ensimmäinen metsästysase.
Monelle ensimmäinen määrittävä seikka on hinta. Miten paljon ostaja on valmis sijoittamaan aseeseen ja mitä sillä saa.
Jos rajan vetää 1000 € hintaluokkaan jää uusien aseiden valikoima varsin suppeaksi. Tuohon hintaan mahtuvat edullisimmat päällekkäispiippuiset, pumpputoimiset ja itselataavat haulikot.
Toinen vaihtoehto on hyväkuntoinen käytetty haulikko, joiden hinnat alkavat muutamasta sadasta eurosta ja hintaryhmän valikoima muodostuu laajaksi.
Toisaalta käytettyjä aseita pudottaa pois kiinnostavien joukosta tekeillä oleva lyijyhaulien käytön rajoittaminen. Lyijyn käyttöhän on vesilinnustuksessa ollut jo pitkään kiellettyä, mutta tekeillä on myös kosteikkoja koskevia rajoituksia.
Siispä yksi ensimmäisistä selvitettävistä asioista käytetyn haulikon osalta on teräshaulikelpoisuus. Se määrittelee pitkälti voiko lyijyä korvaavia haulimateriaaleja käyttää jatkossa. Painetaso tällaisissa patruunoissa ylittää usein sen tason, jolle vanhemmat haulikot on testattu. Teräshaulikelpoisuuden myötä lisäarvona haulikossa ovat myös vaihdettavat supistajat.
Teräshaulikelpoisuus pudottaa pois pelistä suuren osan noin 20 v ja sitä vanhemmista aseista. Joukosta putoaa tällä kriteerillä monia erittäin hienoja ja muutoin varteenotettavia aseita.
Jos haulikon hankinnan hintarajana on 2000 € tai enemmän, laajenee valikoima merkittävästi.

 

Edullisen ja hieman kalliimman aseen ero.

Kumpikin hoitaa tehtävänsä satunnaisessa metsästyksessä, mutta jos aikomus on käydä radalla harjoittelemassa ennen kautta, kuten jokaisen vastuullisen metsästäjän tulisi tehdä, alkaa vuosien mittaan eroja syntyä.
Edullisimpien aseiden valmistuksessa on aina säästetty jostakin ja yleensä säästö on syntynyt materiaalivalinnoilla, säästämällä viimeistelyssä ja viemällä tuotanto työvoimakustannuksiltaan edullisempaan paikkaan. 
Ei voi odottaa, että edullisemmalla hankinnalla vielä seuraavakin sukupolvi jatkaisi ongelmitta harrastusta.
Eroja löytyy myös käytettävyydessä ja luotettavuudessa. Toimintojen herkkyys ja sujuvuus vaativat hyvää viimeistelyä, joka tietysti maksaa.

Haulikon toimintatapa

Kaksipiippuinen haulikko on aina varma valinta sen yksinkertaisen käytettävyyden ja yleensä hyvän ammuttavuuden vuoksi. Se on tavallisesti tasapainoisin tai ainakin helpoimmin tasapainotettavissa ja samoin kaksipiippuinen haulikko on rakenteellisesti lyhyin. Tasapainoinen ase tuntuu käytettäessä kevyeltä ja suunnattavuus on hyvä.
Itselataava ja pumpputoiminen haulikko on yleensä rakenteensa vuoksi hieman pidempi kuin kaksipiippuinen haulikko
Pumppuhaulikolla ampuminen vaatii aina käyttäjältään hieman enemmän harjaantumista, eikä välttämättä ole se helpoin valinta ensimmäiseksi aseeksi. Hinnaltaan kuitenkin pumpputoiminen haulikko on yleensä edullisin vaihtoehto.
Itselataavalla haulikolla rekyylituntemus on tavallisesti pienin, mutta toimintatapansa vuoksi se vaatii hieman enemmän huoltoa kuin kaksipiippuinen tai pumppuhaulikko. Samoin mahdollisten häiriöiden ilmaantuminen ja poisto vaativat itselataavassa ja pumpputoimisessa enemmän huolellisuutta ja sorminäppäryyttä. Itselataava haulikko on kuitenkin pääsääntöisesti saman laatutason päällekkäispiippuista haulikkoa edullisempi hinnaltaan.

   

Kaliiperin valinta

Ehdottomasti yleisin kaliiperi haulikossa on 12. Hylsyn pituudet vaihtelevat alkaen vanhoista 65 millisistä päätyen 89 mm pituuteen.
Yleisin ja käyttökelpoisin on 12/76 patruunapesällä varustettu ase. Siinä voi käyttää vanhoja 65 mm patruunoita tai nykyisin yleisimpiä 12/70 ja 12/76 patruunoita.
12/89 on rekyyliltään melkoisen kova, eikä sitä voi kovin helposti perustella ensimmäisessä aseessa käytettäväksi.
Omaan luokkaansa jäävät 10 kaliiperin aseet, jotka on suunniteltu käytettäväksi erityisissä metsästystilanteissa ja ovat jääneet aina melko harvinaisiksi.
Jos haulikolta vaaditaan keveyttä ei 20 kaliiperisia pidä unohtaa. Kaliiperi on elänyt pitkään uutta nousua ja sen vuoksi patruunoiden saatavuus ja valikoima ovat hyviä.
Aseina 20 kaliiperin haulikot ovat keveitä, eikä niillä metsästävän tarvitse antaa tasoitusta juurikaan tehossa 12 kaliiperisella metsästävälle, 20/76 patruuna kun teholtaan vastaa 12/70 kaliiperia.
Kaliiperi 16 oli vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten jokseenkin suosittu, mutta sen suosio on hiipunut vuosi vuodelta, eikä sitä voi enää pitää kaikkein parhaimpana vaihtoehtona rajallisen patruunatarjonnan vuoksi.

Asesopivuus

Haulikko on nopeiden tilanteiden ase, jonka istuvuuden ampujalleen tulee olla mahdollisimman hyvä, jotta harjoittelu ja riistatilanteet saadaan hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Hyvin istuvan aseen tunnistaa siitä, että sillä osuu, ampuminen on helppoa ja rekyylituntuma on miellyttävä.
Ampujien mittasuhteet vaihtelevat, eikä voi olettaa kaikkien aseiden sopivan jokaiselle.
Monesti haulikon sopivuutta määritellään tukin pituudella. Tukin pituutta on opastettu mittaamaan asettamalla aseen perä 90 asteen kulmaan koukistetun käden kyynärtaipeeseen, jolloin etusormen ensimmäisen nivelen pitäisi ylettyä liipaisimelle.
Joskus tälläkin tavalla päästään tyydyttävään ratkaisuun, mutta hyvää sopivuutta tällä menetelmällä harvoin saavutetaan.
Tukin mitoituksessa pitäisi huomioida perän pituuden lisäksi perän harjan korkeus ja sivuvääryys, jotta silmä asettuisi aina oikealle tähtäyslinjalle.
Kahvaosan etäisyys liipaisimeen pitäisi olla sellainen, että ampuja saa kahvasta hyvän otteen ja pystyy vetämään asetta tiukasti olkapäätä vasten. Samalla etusormen ensimmäisen nivelen tulee ulottua liipaisimelle.
Nykyään yhä useammat tehtaat ovat tuoneet markkinoille erityisesti naisille suunniteltuja malleja, joissa on huomioitu sukupuolten välisiä fyysisiä eroja. Nuorelle, sekä pienikokoiselle ampujalle näistä saattaa löytyä hyvä vaihtoehto yli sukupuolirajojen.
Jos päädytään käytettyyn aseeseen, tai perheessä useampi käyttää samaa asetta, kannattaa panostaa aseen tukin säädettävyyteen.
Helpoin muutos on perän pituuden säätö, joka voidaan toteuttaa yksinkertaisimmillaan eripaksuisilla perälevyillä.
Tukin harjan korkeuteen voidaan vaikuttaa asentamalla joko pikakiinnitteinen korotuspala, tai parhaassa tapauksessa asennuttamalla säädettävä poskipakka. Näppärä puutöihin paneutunut harrastaja pystyy toteuttamaan muutokset itse, mutta varmin lopputulos tulee asiantuntevan tukkisepän tekemänä.
Aseen sovittaminen itselle on suhteellisen vaativa toimenpide ja varsinkin ensimmäisen aseen hankkijalle monesti lähes mahdoton.
Aseen sovittamisessa suurena apuna on asiantunteva kauppias, joka ostohetkellä pystyy opastamaan hankinnassa ja auttamaan sopivan aseen löytymisessä. Myös asiantuntevalta tukkisepältä saa apua sovittamiseen.
Lopullinen sopivuus saadaan säädettyä kuitenkin vasta sen jälkeen, kun ampuma-asento ja nosto saadaan vakioitua tapahtumaan joka kerta samalla tavalla. Tähän vaaditaan yleensä ulkopuolista apua taholta, joka on hyvin perehtynyt asesopivuuteen ja ampujan asennon muokkaamiseen. Samoin vaaditaan riittävä määrä harjoittelukertoja rutiinin ja toistettavuuden saavuttamiseksi.

Ampujan näkökyky

Ellei osumia opastuksesta ja harjoittelusta huolimatta ala syntymään toivotulla tavalla, saattaa olla hyvä käydä ampujan näkemiseen paneutuneen optikon juttusilla.
Haulikolla pyritään ampumaan molemmat silmät auki, katse kohteessa.
Oikeakätisellä ampujalla oikea silmä on yleensä dominoiva ja näin ampuminen sujuu helposti ja osumia syntyy.
Jos oikeakätisen ampujan vasen silmä on dominoiva, ei osumia saa aikaan molemmat silmät auki ampuen. Käytetyin keino silloin on ampua toinen silmä suljettuna, vaikka tapa ei olekaan suositeltava.
Tietyissä tapauksissa ampujanlaseihin asennettu puoliläpäisevä kalvo, teipin pala tai paikkatarra voi tuoda apua tilanteeseen ja ampumista voi jatkaa molemmat silmät auki.

 

Haulikon tähtäinlaitteet

Perinteinen haulikon tähtäin on jyvä piipun päässä, tai kaksi jyvää, joilla sivu- ja korosuunnan tähtäyslinja saadaan paikoilleen. Todellisuudessa harvoin jyviä edes huomaa nopeissa ampumatilanteissa puhumattakaan siitä, että niitä ehtisi linjaamaan oikein. Asesopivuuden ja vakioidun noston pitäisi hoitaa aseen suuntaus maaliin.
Joissain tapauksissa haulikoissa ja erityisesti yhdistelmäaseissa, joissa on myös luotipiippu, erilaisilla optisilla tähtäinlaitteilla on paikkansa.
Punapistetähtäin on haulikoissa ja yhdistelmäaseissa erinomainen varuste silloin kun käytetään haulikon täyteisiä peura- tai villisikajahdeissa. Punapistetähtäin mahdollistaa yhdistelmäaseissa nopean ja tarkan tähtäämisen myös luotipiipulla aina noin 100 metrin etäisyydelle ja antaa mahdollisuuden ampua joko haulipiipulla nopean laukauksen lähelle, tai luotipiipulla pidemmälle etäisyydelle.
Tähtäyskiskoon kiinnittyviä haulikon tähtäinlaitteita on markkinoilla tarjolla monipuolinen valikoima. Useimmiten niissä on jonkinlainen valoa keräävä kuitu, jolla saadaan muodostettua tähtäyskuva. Niillä pyritään helpottamaan ampujan tähtäämistä ja moni kokee saavansa niistä etua.
Joissain tapauksissa myös silmän johtavuusongelmista kärsivä voi saada apua punapistetähtäimestä tai erilaisista kiskoon kiinnittyvistä tähtäinlaitteista haulikolla ammuttaessa.

Patruunoiden testaus

Jossain vaiheessa aseen hankkimisen jälkeen on hyvä testata patruunoiden toimivuus omassa aseessa. 
Patruunoiden ominaisuudet ovat aseyksilöstä toiseen erilaisia. Hauliparven aukot ja läpäisy ovat   kiinni piippujen mitoituksesta. Vaikuttavia tekijöitä ovat ylimenokartio, piipun sisämitta, supistusasteet ja supistimien muotoilu.
Haulikon supistimia vaihtamalla eri supistusasteiden välillä, tai vaihtamalla eri valmistajien tuotteisiin, voi oman aseen käyttäytymiseen vaikuttaa melko paljon.
Hyvä on muistaa myös ettei 5 vuotta sitten ostettu tietyn merkkinen patruuna ole ominaisuuksiltaan välttämättä täysin sama, kuin juuri kaupasta ostettu. Tuotantoerästä toiseen patruunan komponenteista joku on saattanut vaihtua toiseen ja samalla patruunan ominaisuudet muuttuvat toisenlaisiksi kuin aiemmin testatuilla.
Haulikon patruunoiden testaus on aikaa vievää työtä ja kun hyväksi havaittu tuote löytyy, on järkevää hankkia sitä enemmän kuin yhden syksyn tarpeita ajatellen.

Paketti kunnossa metsästyksen aloittamiseksi

Haulikkometsästyksen voi aloittaa edullisesti ja moni sen tekeekin eri syistä. Realismi pitää kuitenkin olla aina mukana hankinnoissa ja pitää muistaa, että harvoin hyvä ja halpa täysin kohtaavat. Halpa voi toisaalta monesti palvella käyttötarkoitusta hyvinkin, jos käyttö on satunnaista.
Harrastuksen aloittamisen kannalta on tärkeää aina löytää työkalut, joihin voi luottaa ja joiden kanssa harrastaminen tuntuu mukavalta.
Vähintään yhtä tärkeää on kehittää taito käyttää välineitä, jotta metsästämisestä ja aseenkäyttämisestä tulee turvallista ja riistalaukauksista tarkkoja ja tehokkaita.
Tärkein asia on osuminen ja siihen päästään asesopivuuden, ampumaan opettelun ja päämäärätietoisen harjoittelun kautta.
Patruunoiden testauksen aika tulee silloin, kun omat taidot riittävät hyvään riistalaukaukseen.

 

Kuinka hankin haulikon?

Haulikon hankintaa varten tarvitaan ampuma-aselupa, joka haetaan poliisilta. Mikäli aselupaa ei vielä ole haettu niin poliisin sivuilta löytyvät ohjeet luvan hakemiseksi. Perusteita luvan hakemiseksi ovat metsästys tai urheiluammunta. Lupaa haettaessa pitää mukana olla kirjalliset perustelut aselupaa varten, henkilöllisyystodistus ja todistukset ampuma-aseen käyttötarkoitukselle.  

 

---

 

Vertailu: 10, 12 ja 20 kaliiperiset haulikot - CIP-paineet ja lähtönopeudet

Tässä artikkelissa vertailemme kolmea yleistä haulikon kaliiperia: 10 kaliiperi, 12 kaliiperi ja 20 kaliiperi. Näitä kaliipereita käytetään laajasti niin metsästyksessä kuin urheiluammunnassa. Tarkastelemme kullekin kaliiperille määritettyjä CIP-maksimipaineita sekä haulilatauksen painon ja lähtönopeuden välistä yhteyttä, joka vaikuttaa suoraan haulien läpäisykykyyn.

10 Kaliiperinen Haulikko

• Patruunan pituudet: Yleisimmät patruunapituudet ovat 76 mm ja 89 mm (Super Magnum).
• CIP:n maksimipaine: 1050 bar.
• Soveltuvuus: 10 kaliiperi on erittäin tehokas haulikko, joka tarjoaa suuren haulimäärän ja pitkän kantaman. Soveltuu erityisesti suurille vesilinnuille, kuten hanhille, ja tilanteisiin, joissa tarvitaan poikkeuksellista kantamaa ja läpäisykykyä.
• Urheiluammunta: Ei käytetä urheiluammunnassa, sillä sen suuri teho ja voimakas rekyyli tekevät siitä epäsopivan trap- ja skeet-ammuntaan.

12 Kaliiperinen Haulikko

• Patruunan pituudet: 70 mm, 76 mm (Magnum) ja 89 mm (Super Magnum).
• CIP:n maksimipaineet:
  • 12/70: 740–750 bar (vanhemmat mallit), 1050 bar (uudemmat mallit)
  • 12/76 (Magnum): 1050 bar
  • 12/89 (Super Magnum): 1050 bar
• Soveltuvuus: 12 kaliiperi on erittäin monikäyttöinen haulikko, joka soveltuu hyvin pienriistan ja täyteisillä patruunoilla myös peuran ja kauriin metsästykseen.
• Urheiluammunta: Suomessa urheiluammuntakilpailut, kuten trap ja skeet, käydään yleensä 12/70-patruunalla ja enintään 24 gramman haulilatauksilla, mikä pitää rekyylin hallittavana kilpailuolosuhteissa.

20 Kaliiperinen Haulikko

• Patruunan pituudet: 70 mm ja 76 mm (Magnum).
• CIP:n maksimipaineet:
  • 20/70: 830 bar
  • 20/76 (Magnum): 1050 bar
• Soveltuvuus: 20 kaliiperi on kevyempi ja vähemmän tehokas kuin 12 kaliiperi, mutta riittää pienriistalle ja soveltuu myös peuran ja kauriin metsästykseen täyteisillä patruunoilla.
• Urheiluammunta: Kevyen rekyylinsä ansiosta 20 kaliiperi soveltuu hyvin harjoituksiin ja kevyeen urheiluammuntaan, mutta kilpailuissa käytetään Suomessa yleisesti 12/70 kaliiperia.

Yhteenveto CIP:n maksimipaineista

Kaliiperi	Patruunan pituus	CIP:n maksimipaine (bar)
10 kaliiperi	76 mm, 89 mm	1050 bar
12 kaliiperi	70 mm (vanhemmat mallit)	740–750 bar
12 kaliiperi	70 mm (uudemmat mallit)	1050 bar
12 kaliiperi	76 mm (Magnum)	1050 bar
12 kaliiperi	89 mm (Super Magnum)	1050 bar
20 kaliiperi	70 mm	830 bar
20 kaliiperi	76 mm (Magnum)	1050 bar

 

Huomio: Haulilatauksen paino ja lähtönopeus

Haulilatauksen painolla ja CIP-maksimipaineella on merkittävä vaikutus patruunan lähtönopeuteen. Jos haulilatauksen painoa lisätään suuremman haulimäärän saavuttamiseksi, lähtönopeutta on laskettava, jotta patruuna pysyy CIP:n määrittämien turvallisten maksimipaineiden rajoissa.

• Lähtönopeuden vaikutus läpäisyyn: Kun lähtönopeutta lasketaan raskaamman haulilatauksen vuoksi, haulien läpäisykyky heikkenee nopeasti. Tämä vaikuttaa merkittävästi metsästyksen tehokkuuteen erityisesti pidemmillä ampumaetäisyyksillä, joissa läpäisyä tarvitaan haulin tehoon ja riistaan osumiseen.
• Suositus: Metsästäjien ja ampujien on tärkeää huomioida, että painavammat haulilataukset eivät välttämättä tarjoa parempaa tulosta pitkällä matkalla, sillä nopeuden lasku vähentää haulien energiaa ja läpäisykykyä kohteessa.

Painavammat haulilataukset voivat olla hyödyllisiä lähietäisyydellä, mutta pidemmillä etäisyyksillä kevyempi lataus suuremmalla lähtönopeudella voi tarjota paremman läpäisyn ja tuloksen.